Voiko vanhempi olla hyväksyvä ja arvostava, kun lapsi kiljuu tahtoaan? Miten olla kannustava kasvattaja, kun nuori uhmaa ylimielisenä? Muuttamalla käsitystä vastuullisesta kasvatuksesta, muuttuu koko perheen ilmapiiri kannustavaksi ja myönteiseksi. Kirja tarjoaa uusia, lasta arvostavia aggressiokasvatuksen keinoja, jotka tukevat ja vahvistavat lapsen ja nuoren itsetuntoa ja elämänhallintaa. Kirja esittelee 18 aggression porrasta, joita jokainen lapsi ja nuori kulkee matkalla vahvaan aikuisuuteen. Niitä täydentävät oivaltavat interaktiiviset tehtävät. Lapset ja nuoret opettelevat tunteiden hallintaa ja suuttumus on yksi tunteista. Se on tarpeellinen tunne turvataidoissa ja itsearvostuksessa. Kannustava vanhempi tietää, että alussa lapsi ilmaisee itseään alkeellisesti. Lapsen ja nuoren itsetunto rakentuu siitä, miten ympäristö suhtautuu hänen yrityksiinsä saada oma ääni kuuluviin myös silloin, kun on sanottava: Ei, tämä ei käy. Suuttumuksen hallinta on taitolaji! Vastauksista, joita lapsi tai nuori vanhemmilta saa, kasvaa hänen itsearvostuksensa. Hän oppii oikeudenmukaisuutta ja neuvottelutaitoja sekä omien rajojen ja itsemääräämisen puolesta puhumista.

Olen pian aikuisten tytön ja pojan äiti, lastenpsykiatri ja tietokirjailija Espoosta. Olen syntynyt vappuna 1956 Helsingin Maalaiskunnassa ja asunut ensin Vantaan Tikkurilassa, sitten Sörnäisissä, Malmilla, Haukilahdessa ja nyt Kauklahdessa. Äitini kuoli, kun olin viisivuotias. Sen jälkeen isä oli kovilla ja oletti, että me lapset pärjäämme, kasvatus oli aika vapaata. Elämä ei ole ollut ollenkaan siloista, mikä antaa mahtavasti eväitä ymmärtää asiakkaitteni kärsimyksiä. Valmistuin Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1985 ja lastenpsykiatriksi 1998. Olen toiminut Helsingissä koulu-, neuvola- ja äitiysneuvolalääkärinä sekä terveyskeskus- ja työterveyslääkärinä. Erityishaasteellisia, kroonisesti sairaita ja sijoitettuja nuoria tapasin viikoittain yli 20 vuoden ajan Auroran sairaalan nuorisopoliklinikalla ja sittemmin HYKS Lasten ja nuorten sairaalan Nuorisovastaanotolla, lähinnä seksuaaliterveys- ja mielenterveysasioissa. Toimin myös Folkhälsanin nuorisopoliklinikalla. Yli kymmenen vuoden ajan olen ollut Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan asiantuntijalääkäri. Pidän vuosittain lähes sata luentoa ja koulutan sekä virkatyössäni että iltaisin, jolloin mielelläni kierrän vanhempainilloissa puhumassa. Vanhempainiltoja toivotaan paljon enemmän kuin pystyn pitämään ja siellä vanhemmuus ei ainakaan ole hukassa. Kirjoitan artikkeleita ja tietoteoksia yksin ja työryhmissä. Niitä löytyy vauvoille, vanhemmille, lapsille ja nuorille, pareille sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Teen myös mediatyötä televisiossa, radiossa ja lehdissä. Olen kirjoittanut usein mielipiteitä Helsingin Sanomiin, artikkeleita ja kolumneja (mm. Kirkko ja kaupunki -lehteen sekä Odotus ja vauva -lehteen), pitänyt lääkäripalstaa Demissä ja antanut lausuntoja. Erityisesti lasten ja nuorten seksuaalisuuden suojaaminen, rakentava ja rationaalinen aggressiokasvatus, lapsuuden kehitysportaita huomioiva itsetunnon tukeminen, poikien hyvinvointi sekä varhainen vuorovaikutus ovat minulle tärkeitä aiheita. Koetan muuttaa maailmaa inhimmillisemmäksi: perhe-, lapsi- ja nuorisoystävälliseksi.Erja Korteniemi-Poikela on kätilö ja terveydenhoitaja, joka on työskennellyt seksuaaliterveyden edistäjänä nuorten ja aikuisten parissa, mm. kouluterveydenhoitajana ja Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla vuosina 1993–2004. Hänet on valittu Suomen Kätilöliitto ry:n toimesta vuoden kehittäjäkätilöksi (2000) ja hänelle on myönnetty Suomen koulu- ja nuorisolääketieteen yhdistys ry:n terveydenhuoltotekopalkinto (2004) hänen kehittämänsä Seksuaalisuuden portaat -mallin johdosta (Opetushallitus 2000).